Vaikeimmat videopelit jotka olet läpäissyt?

Ruhnama

Ruhnama

Liittynyt
18.05.2025
Viestejä
54
Laitetaad kysymystä tulille haastavimmista videopeleistä, joita on tullut tahkottua ja lopulta päästy aivan loppuun asti. Mitään 100% läpäisyvaatimusta tai easter eggien ja salapomojen läpäisyä ei katsota välttämättömäksi. Tässä muutamia omia saavutuksiana, jotka tuskin ovat aivan sieltä absoluuttisesti haastavimmasta päästä.

Starcraft - Brood War (PC)
Erittäin vaikea lisälevy, erityisesti Zergin viimeiset tehtävät ovat jääneet mieleen, joista yhtä tehtävää sai tahkota neljä tuntia putkeen, kunnes kaikki resurssit oli syöty ja pienellä iskujoukolla siivottiin viimeisetkin viholliset kartalla.

Doom (1993) Nightmare vaikeustasolla (PC)
Kolme ensimmäistä episodia menivät läpi, kunhan opetteli kentät ulkoa ja pelasi sopivan varovaisesti. Ultimate Doomin mukana tuli vielä neljäs episodi, joka on käytännössä mahdoton.

Devil May Cry (Playstation 2)
Sarjan ensimmäisen pelin vaikeustaso ja kryptisyys on verrattavissa Dark Soulssiin. Monien mielestä kolmonen on vaikeampi, mutta minä en tätä allekirjoita.

Super Mario Lost Levels (Super Nintendo)
Tämä tuli tahkottua läpi All Stars kokoelman kautta, koska alkuperäinen julkaistiin ainoastaan Japanissa. Mahdollisesti kaikkien aikojen vaikein tasoloikka, jos unohdetaan indie tuotokset ja modaukset.

Gradius (Nintendo entertainment system)
Skidinä tämä oli ensimmäinen oikeasti vaikea peli, joka tuli läpäistyä parin vuoden satunnaisen tahkoamisen jälkeen. Jos onnistui selviytymään ensimmäisestä neljästä tasosta ilman virheitä, parhaat power upit mahdollistivat seuraavan tason läpäisyn, ja viimeiset tasot pystyi läpäisemään myös heikommalla arsenaalilla, jos kuolema korjasi matkan varrella.
 
Battletoads (NES)
Pelasin tätä lapsena julkaisussa 1991 enkä päässyt kuin siihen kiiturikenttään. Uudestaan teininä ehkä vuonna 1995 kaverin kanssa pelattiin parisen viikkoa aamusta iltaan yläasteen kesälomalla ja kehityttiin lopulta erittäin hyviksi. Nyt tätä kirjoittaessa muistin, että enhän päässytkään tätä läpi! Pääsin kyllä loppupomolle ja yllätykseksi huomasin että puskemalla pomon sai pidettyä ilmassa vaarattomana. Kikka oli puskea uudestaan ennenkuin pomo kerkesi osua maahan, enkä se ollut edes vaikeaa, mutta jotenkin mokasin yhden puskun ja sitten pomo tappoi. Sovittiin että ensikerralla pelataan peli vihdoin läpi, mutta seuraavana päivänä kaveri saikin 486:n niin siihen jäi Nintendon pelaaminen. Jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi se loppupomo. Vähän kyllä harmittaa että läpäisy oli erittäin lähellä.

Probotector [USA:ssa nimellä Contra](NES)
Lasketaankohan tämä peli vaikeaksi? Tätähän tais kaikki pelata "konamikoodilla" joka antoi 30 lisäelämää, 3 elämän sijaan. Kyllähän siinä pelatessa alkoi muistaa koko pelin ulkoa ja jossain välissä sitten pääsi läpi ilman koodejakin.


Nykypäivän peleistä varmaan kaikki souls-kopiot. Nioh, Lies of P, Hollow Knight... Super Meat Boy jäi kesken jonnekin loppusuoralle, kun en vain saanut tehtyä yhtä seinähyppyä joka oli aivan ruudun lopussa, jonne pääseminen oli myös vaikeaa. Ei tule heti mieleen muita pelejä jotka ois jääny kesken pelkästään vaikeuden takia.
 
Jumi sanoi:
Battletoads (NES)
Pelasin tätä lapsena julkaisussa 1991 enkä päässyt kuin siihen kiiturikenttään. Uudestaan teininä ehkä vuonna 1995 kaverin kanssa pelattiin parisen viikkoa aamusta iltaan yläasteen kesälomalla ja kehityttiin lopulta erittäin hyviksi. Nyt tätä kirjoittaessa muistin, että enhän päässytkään tätä läpi! Pääsin kyllä loppupomolle ja yllätykseksi huomasin että puskemalla pomon sai pidettyä ilmassa vaarattomana. Kikka oli puskea uudestaan ennenkuin pomo kerkesi osua maahan, enkä se ollut edes vaikeaa, mutta jotenkin mokasin yhden puskun ja sitten pomo tappoi. Sovittiin että ensikerralla pelataan peli vihdoin läpi, mutta seuraavana päivänä kaveri saikin 486:n niin siihen jäi Nintendon pelaaminen. Jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi se loppupomo. Vähän kyllä harmittaa että läpäisy oli erittäin lähellä.

Probotector [USA:ssa nimellä Contra](NES)
Lasketaankohan tämä peli vaikeaksi? Tätähän tais kaikki pelata "konamikoodilla" joka antoi 30 lisäelämää, 3 elämän sijaan. Kyllähän siinä pelatessa alkoi muistaa koko pelin ulkoa ja jossain välissä sitten pääsi läpi ilman koodejakin.


Nykypäivän peleistä varmaan kaikki souls-kopiot. Nioh, Lies of P, Hollow Knight... Super Meat Boy jäi kesken jonnekin loppusuoralle, kun en vain saanut tehtyä yhtä seinähyppyä joka oli aivan ruudun lopussa, jonne pääseminen oli myös vaikeaa. Ei tule heti mieleen muita pelejä jotka ois jääny kesken pelkästään vaikeuden takia.
Napsauta laajentaaksesi...
Battletoads on ehdottomasti 8 bittisen matolaatikon vaikein peli. 90 luvun alussa peli oli meillä lainassa, ja pelasimme ainoastaan kaksinpelinä, joka on pahin virhe jonka tässä voi tehdä. Kakkospelaajaa voi piekseä siinä missä mitä tahansa perus vihollista, ja toisen pelaajan kuolema päättää pelin molemmilta. Kolmas kenttä eli Turbo tunneli oli lähes mahdoton, mutta jollain moukan tuurilla selisimme viimeiseen vaiheeseen, ja sieltä törmättiin vahingossa warp zoneen, josta siirryttiin pari kenttää eteenpäin. Muistaakseni lähes mahdottomaan kiipeilykenttään, jossa piti ratsastaa mekaanisilla käärmeillä hallin kattoa kohti.

Probotector päästiin läpi kaksinpelinä, ei ollut muistaakseni mitenkään mahdoton rasti. Lumi- ja tehdaskenttä tuottivat eniten kuolemia, mutta sen jälkeiset kentät olivat melko helppoja. Super C ja Contra Alien Wars ovat kuulemma huomattavasti ensimmäistä osaa vaikeampia, mutta nämä on tullut missattua.

Ajopeleistä löytyy muutama jäätävän vaikea tapaus, jotka on tullut läpäistyä soolona tai yhteistyössä kakkospelaajan kanssa. F-Zero (SNES) ja F-Zero GX (Nintendo 128 bit), Rollcage 2 (Playstation) ja SCARS (Playstation) tuli puskettua läpi vuosituhannen vaihteen tienoilla. Nykyään päälle kolmekymppisenä omat refleksit ja kärsivällisyys eivät riittäisi moisiin urotehoihin.
 
-Xcom 2. Toiseksi vaikeimmalla tasolla Ironmanilla. Yksi palkitsevimmista fiiliksistä koskaan kun viimeisessä taistelussa on enää yksi oma jätkä jäljellä ja yhen osuman päässä kuolemasta ja vihollisilla yksi vihu jäljellä, vihollinen päättää teleporttaa suoraan melee-ukkoni viereen jolloinka pääsen mätkimään yhdellä vuorolla sen kuoliaaksi.. Muuten olisi mennyt runi pilalle.

-Elden Ring. Ennen Souls-likeihin tutustumista Dark Souls 3 oli kyllä mahdollisesti vaikeampi silloin. Mutta pakko se on silti antaa Elden Ringille koska tässä oli niin vaikeita vastuksia.

-Turtles 1 NES-ajoilta.

-Darkest Dungeon 1. Tätä en koskaan päässyt läpi mutta lukemattomat kerrat yritin ja aika lähelle pääsinkin viimeisessä paikassa.
 
Kyllä Hollow Knight on vaikein ja paras peli minkä olen pelannut. Sain sen ihan 100% asti achievementit Steamiin eli meni Absolute Radiancekin, mutta kyllä sitä hetken sai hakatakkin :D

Kunniamaininta Noidalle (Noitalle?) koska siinäkin sai useamman kymmentä kertaa vetää ennenkuin pääsi edes vikalle pomolle asti. Ja kun sen lopulta voitti, niin peli vasta alkoi kaikkien lisähaasteiden kanssa.
 
Divvy sanoi:
The Last V8
Napsauta laajentaaksesi...
Tää on kova. Oletan että Commodore 64 versio? Tämä ja Uuno Turhapuro muuttaa maalle aiheutti sellaiset lapsuuden traumat että vieläkin tuntuu. "V8. Return to base. Immediately." Ja ekan basen jälkeen tuli se kaupunki ja 90-asteen mutkat ja todellla tiukka timeri. :comp2:
 
Iron Tank (NES)
Tuota tuli hakattua aika pitkään lapsena, että pääsin sen vihdoin läpi asti. Oli lopuksi niin kyrpä otsassa siihen peliin, että myin sen ruotsissa asuvalle kaverille kesälomareissulla. :D
 
Battle Kid on mahtava 2010 vuonna tehty NESsille haastava peli, myös sen jatko-osa Battle Kids 2 on tosi hyvä. Tullut hakattua I Wanna fanipelejä mistä Not Another Needle Game tulee ekana mieleen. Ei ole taas hetkeen, mutta välillä saa fiilikset. Steamissä on nykyään I Wanna Maker mikä on kuten Mario Maker, mutta näille.
Crash Team Racing time trialit oli vaikeita, harmittaa että myin PS4 ennekuin tuli ne viimeiset dev time trialit saataville. Alkuperäisen PS1 CTR time trialeissakin oli hyvä haaste.
 
Talos Principle 2:n Into The Abyss DLC:

Pulmat ovat tässä niin vaikeita, etten osannut ku muutaman niitä tehdä. Lasersäteillä kikkailu oli liikaa mulle. :)

Talos Principle: Reawakened:n In the Beginning DLC:

Ei ollu niin tolkuttoman vaikea ku yllä oleva, mutta viiminen puzzle on niin vaikea, etten edes ohjeilla osaa sitä tehdä. Liian monimutkaista mulle.

Dark Souls 2:

Joo eihän tää vaikein Soulslike ole, mutta mulle ensimmäinen kosketus genreen. Eihän tässä ole edes monivaiheisia bossejakaan. Tätä sai aika monta tuntia pelata, että ymmärsin et tässähän pitää väistää. Ei oo ihmekään etten ekalle pomolle meinannu päästä. Jokin siinä sit klikkasi, ja jossain vaiheessa loppupomo läpi ja peli läpi. Kuvitelkaa sitä onnistumisen tunnetta.

Returnal:

Periaatteessa ei mikään übervaikea, mutta hengissä pitää pysyä niin kauan, ettei ole enää helppoa. Vähän tuuristakin kiinni, et mitkä varusteet satut saamaan.

Sekiro:

En millään meinannut oppia tätä pelaamaan. Nopea tempo yhdistettynä parry-mekaniikkaan, niin vaikeeta oli. Ne violetit ninjat, Samurait ja terror-vastustajat olivat aikas hurjia pomoista puhumattakaan. Läpi meni kuiteskin.

Heitetääs loppuun Blue Prince:

Lopputeksteihin pääs melko kivuttomasti, mut se End Game on aika haastava. Todella kryptisiä pulmia. Tuntee ittensä ihan tyhmäksi, no ehkä sitä vähän onkin. :hmm:
 
Stephen's Sausage Roll
Peli on kuin Sokoban^3, jossa pitää pyöritellä ja paistella makkaroita maastoon sijoitetuilla grillialustoilla. Apuna vain jättihaarukka ja maastonmuodot. Alkaa suht yksinkertaisena, mutta loppua kohden joutuu keksimään mitä erikoisempia nyansseja pelin suht yksinkertaisesta mekaniikasta.

Bonfire Peaks yritti vähän samaa laatikoilla, mutta oli hieman helpommin sisäistettävissä.
 
Project Gotham Racing 2 (original xbox) 100% läpi, kaikista kisoista/eventeistä/tehtävistä kultaa, platinaa vai mitä se oli ja silloin aukesi se viimeinenkin auto käyttöön TVR Cerbera Speed 12.
 
Viimeksi muokattu:
terotin sanoi:
Stephen's Sausage Roll
Peli on kuin Sokoban^3, jossa pitää pyöritellä ja paistella makkaroita maastoon sijoitetuilla grillialustoilla. Apuna vain jättihaarukka ja maastonmuodot. Alkaa suht yksinkertaisena, mutta loppua kohden joutuu keksimään mitä erikoisempia nyansseja pelin suht yksinkertaisesta mekaniikasta.

Bonfire Peaks yritti vähän samaa laatikoilla, mutta oli hieman helpommin sisäistettävissä.
Napsauta laajentaaksesi...
Stephen's Sausage Roll... Kun kävin Steamin pelilistaa läpi tätä ketjua varten tuo peli sattui silmään ja sehän jäi kesken alkumetreille! Tai no näköjään 6 tuntia tullu pelattua Steamin mukaan, mikä on paljon enemmän mitä muistelin. Julkaisussa peliä kehuttiin paljon ja se sai hyviä arvosteluita, mutta minä aloin vihaamaan peliä nopeasti. Juuri tuohon aikaan pelasin toista puzzlepeliä (Infinifactory) ja pidin että pulmien ratkaisut pystyivät olemaan erittäin luovia. Tuossa Sausage Rollissa kaikki on erittäin tarkkaan mietitty ja pulmaan löytyy vain yksi ratkaisu, niinkö puzzlepeleissä yleensäkin, mutta siinä alkoi olla liikaa liikkuvia osia.

Muistaakseni peli jäi kesken kenttään jossa makkaroita piti asetella oikein useassa eri vaiheessa, aluksi asetellaan tiettyihin kohtiin, ja siitä sitten toisiin kohtiin, ja pitikö ne sitten siitä vielä saada jonnekin ylös oikeassa järjestyksessä. Piti miettiä liian pitkälle ja makkaroitakin oli liian monta. Ehkä tuota vois koittaa uudestaan näin 8 vuoden jälkeen, jos sitä puzzlea pitäisikin alkaa pohtimaan lopusta alkuun.
 
CaseAce sanoi:
Tää on kova. Oletan että Commodore 64 versio? Tämä ja Uuno Turhapuro muuttaa maalle aiheutti sellaiset lapsuuden traumat että vieläkin tuntuu. "V8. Return to base. Immediately." Ja ekan basen jälkeen tuli se kaupunki ja 90-asteen mutkat ja todellla tiukka timeri. :comp2:
Napsauta laajentaaksesi...
Itsellänikin varmaan C64-ajoilta ne vaikeimmat läpäistyt pelit, yhtenä muunmuassa tuo The Last V8. Bubble Bobblen ja Purple Heartin voisi myös mainita, ei ainakaan omasta mielestä tuntuneet kovin helpoilta silloin aikanaan. Ja täytyy sanoa että lukuisia C64-ajan pelejä on tullut pelailtua ihan karvan vajaa läpi, nyt kun on youtubesta katsellut Longplay-videoita. Itseasiassa monen pelin kohdalla jopa harmittaa kun on joskus tahkonnut sitä tuntikaupalla ja sitten luovuttanut, ja nyt sitten kun on katsellut läpipeluuvideon niin on tajunnut että ei olisi enää paljoa tarvinnut lisää että olisi ollut läpi.

Amigalla ja PC:llä sitten onkin tullut pelailtua suhteellisesti helpompia pelejä, mutta kyllähän silloin FPS-pelien alkuvaiheessa jossain Duke3D:ssa tai ensimmäisessä HalfLifessakin vähän oli vastusta, sanomattakaan jostain Sierran (Larry 1 ftw :D) tai Lucasfilmin seikkailuista kun englanninkielentaito ei ehkä ollut vielä niin kovin hyvä.
 
Metal Gear Solid 2 julkaisussa European Extreme difficultyllä. Yksi parhaista pelimuistoista ja parhaiten jäi mieleen 12 tunnin tauoton pelisessio Vamp pomotaistelussa :love:
Cuphead julkaisussa yksinpelillä aloitusaseella kovassa kuumeessa :dead:
Skyrim julkaisussa Legendary difficultyllä. Pelasin vielä kymmeniä tunteja hakematta ekasta tehtävästä ekaa pushihuutoa. Muistan elävästi miten ihmettelin joka vihun kohdalla, että miten tämä voi olla näin vaikea, enkä tajunnut että multa puuttuu pelimekaniikan peruspilari :facepalm:
NESin Punch-Out!! pääsee kans listalle jos joskus voitan Tysonin :nb:
 
Viimeksi muokattu:
Chaos Strikes Back
chaos_strikes_back_23.png

"lohikäärme tässä moi, koita ees olla eksymättä karkuun juostessa"
 
Dark3 sanoi:
Talos Principle 2:n Into The Abyss DLC:

Pulmat ovat tässä niin vaikeita, etten osannut ku muutaman niitä tehdä. Lasersäteillä kikkailu oli liikaa mulle. :)

Talos Principle: Reawakened:n In the Beginning DLC:

Ei ollu niin tolkuttoman vaikea ku yllä oleva, mutta viiminen puzzle on niin vaikea, etten edes ohjeilla osaa sitä tehdä. Liian monimutkaista mulle.
Napsauta laajentaaksesi...
Tarkoitat ehkä Daydream puzzlea? Olen netistä lukenut että sitä pidetään vaikeimpana puzzlena koko pelisarjassa. Itse ratkaisin sen kyllä. Tuossa In the Beginning lisäosassa oli sen sijaan pari helpompaa puzzlea, joiden jujua en itse tajunnut ilman vihjettä, eli Animated Suspension ja Sequence Break tuotti minulle ongelmia.

Into The Abyss - lisäosa Talos Principle 2:een oli minusta sopivan vaikea. Re-Awakenediin on muuten tehty community episodi nimeltä Purgatory, jonka punaiset palikat on ainakin itselleni ylivoimaisen vaikeita.

Vaikein (pulma) peli jonka olen läpäissyt taitaa silti olla Shenzhen i/o.
 
Dark Souls 1 ensimäinen pc versio hiirellä ja näppäimistöllä pelattuna, huh huh.

Resident Evil 4 pc käännös joskus 2007? tähtäyksen joutui hoitamaan nuolinäppäimillä.
 
pmujunen sanoi:
Uuno Turhapuro muuttaa maalle C64
Napsauta laajentaaksesi...
No tätä voi arvostaa.

:sclap:

Pasi Hytösen peleissä kun tuo vaikeustaso oli väännetty yhteentoista. Tuo viimeinen levelikin oli muistaakseni sellainen että siinä yksi health ei riittänyt koko kentän läpi, joten käytännössä viimeisen kentän alussa piti olla vähintään kaksi elämää jäljellä.
 
Yeenoghu sanoi:
No tätä voi arvostaa.

:sclap:

Pasi Hytösen peleissä kun tuo vaikeustaso oli väännetty yhteentoista. Tuo viimeinen levelikin oli muistaakseni sellainen että siinä yksi health ei riittänyt koko kentän läpi, joten käytännössä viimeisen kentän alussa piti olla vähintään kaksi elämää jäljellä.
Napsauta laajentaaksesi...
Voin sanoa että tänä päivänä ei menisi. Ei riittäisi hermot eikä varmaan nykytaidoilla riittäisi enään elämässä jäljellä oleva aika.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
277 990
Viestejä
4 784 965
Jäsenet
77 700
Uusin jäsen
olliosuu

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom
OSZAR »