Itse olen kerran kokeillut kypärää ja todennut, että mieluummin jätän ajamatta kuin ajaisin moinen häkkyrä päässä. Samasta syystä en aja moottoripyörällä. Jos pyöräilykypärä tulisi pakolliseksi niin en silti käyttäisi. Eikä se ole kenenkään muun asia.
Nämä kypärättömiä paheksuvat ovat lienee samaa porukkaa kuin ne, jotka juhla yms. tilaisuuksisss paheksuvat ja väheksyvät niitä, jotka eivät juo alkoholia. Ainakin asenne on samanlainen, että ”kaikki jotka eivät toimi kuten minä, ovat huonompia ihmisiä”.
Melkein 50 vuotta olen pyöräillyt ja kertaakaan ei ole ollut kypärälle tarvetta. Se jo itsessään todistaa kuinka turha väline se on. Muutenkin kumma että sata vuotta pystyttiin ajelemaan ilman kypärää, mutta heti kun joku keksi pyöräilykypärän, niin yhtäkkiä kukaan ei pärjää ilman. Käyttäkööt ne, joita pelottaa, mutta turha olla kateellinen niille, jotks eivät anna pelolle valtaa.
Kokeilin BMX-pyöräilyn takia pyöräilykypärää 1986 (siinä ei ollut muovikuorta pinnalla, kuten nykyisissä) ja siitä asti olen aina käyttänyt fillaroidessa/luomupotkulaudalla/rullaluistimilla. Muistan, että 80-luvulla käyttö nolotti metsän ulkopuolella, koska olin kaverini kanssa lähiön ainoa kypäräpää. Sitten 90-luvulla tulin aikuiseksi, eikä enää nolottanut. Kypäräkin oli jo tyylikkäämpi Bell. Maastokisoissa oli kypäräpakko ja taisi olla viikkoajoissakin. Olen minä joskus juhannuksena ajanut maalla mummopyörällä ilman kypärää, mutta muuten olen käyttänyt kohta 40 vuotta ihan lyhyillä 0,3 km kauppareissullakin. Koskaan ei ole tullut iskua kypärään, mutta aion silti jatkaa käyttöä tottumuksen, perheeni, itseni ja yhteiskunnan takia. Tosin yhdessä kypärässä oli 1 cm syvä reikä oksaosuman takia. Se oli juuri polykarbonaatin alapuolella, joten siksi upposi melko kevyestä osumasta, mistä ilman kypärää olisi selvinnyt haavalla.
Toinen kaveri on käyttänyt noin 35 vuotta maastossa, mistä viimeiset 25 vuotta kaikkialla. Focus ajoi kolmion takaa alle kilometrin kauppareissulla hänen alitseen, minkä jälkeen kaveri pudotessaan kolautti päänsä (onneksi melko kevyesti, alle kolmikymppinen SM-tason urheilija) asfalttiin ilman kypärää. Maastossa ja XC-kisoissa ei hänellekkään ole osunut juuri mitään päähän, vaan raajoihin ja keskivartaloon.
Eli sinun lisäksi minulla ja kaverillani on kokemus, että ilman kypärääkin olisi pärjätty. Erona vain se, että me silti käytämme. Nykylapsien on helpompi käyttää pienestä pitäen kypärää, koska ne ovat tyylikkäämpiä, mukavampia, yleisempiä ja vanhemmat ovat valveutuneempia. Kasikytluvulla kypäränkäyttöä ei käytännössä ollut, jos ei harrastanut maastopyöräilyä, ja silloinkin se oli harvinaista. Tiedän kyllä sellaisia 40- ja 50-luvuilla syntyneitä, jotka ovat tottuneet kypärään viisikymppisinä, mutta helpointa se olisi jo lapsena.
Et aja moottoripyörällä, koska siinä on kypäräpakko. Onko pakollinen turvavyö yhtä ikävä turvalaite? Jätätkö vyön kytkemättä, vai etkö kulje autoillakaan lainkaan?
Jos löytyy puoliso/jälkikasvua ja osaa asettua heidän asemaan, niin kypärä ei ole pelkästään oma asia. Sanoit, ettet noudattaisi mahdollista yhteiskunnan kypäräpakkoa, koska se on vain oma asiasi. Jos sellaista lakia uhmatessasi epätodennäköinen toteutuisi ja saisit pahemman aivovamman, olisiko se edelleen vain oma asiasi, vai vaatisitko lainkuuliaisia kypäräpäitä maksamaan verovaroista kalliin hoitosi?
Kypärättömiä paheksuvat etunenässä ylilääkärit, jotka resurssien turhaan rasitukseen kypsyttyään kirjoittavat faktaa kypärättömyyden seurauksista ja kustannuksista. Faktan pohjalta lukutaitoinen voi tehdä omat johtopäätöksensä. Eduskunta yrittää tehdä jotain, mikä vähentäisi kuolleiden ja aivovammapotilaiden määrää.
Vuonna 2002:
"
Mielestämme myös Suomessa tulisi olla pyöräilykypärän käyttöpakko. Tämä on tehokkain ja nopein keino vähentää turhia kuolemia ja pysyviä aivovammoja. Vuosittain tapahtuvien 30 000 pyöräilytapaturman kustannuksiksi saadaan yli miljardi markkaa vuodessa, kun käytetään Vuoriaisen ym. (2000) laskemia vähimmäiskustannuksia pyöräilytapaturmaa kohden. Jos kypärän käyttäjien osuus suurenisi nykyisestä 20 %:sta lakimuutoksen avulla esimerkiksi 80 %:iin, säästyisi vuosittain 20–30 ihmishenkeä, vältettäisiin tuhansia pää- ja aivovammoja sekä säästettäisiin satoja miljoonia markkoja.
Tutkijat ovat tuottaneet päätöksenteon pohjaksi luotettavaa tietoa pyöräilykypärän hyödyllisyydestä. Nyt on lainsäätäjän vuoro tehdä päätelmänsä ja saattaa pyöräilykypärän käyttöpakko voimaan. Lainsäädäntö (Vulcan ym. 1992, Thomas ym. 1994) ja sen ohessa koulutus (Rivara ym. 1994, Sosin ym. 1996) ovat ne keinot, joilla pyöräilijöiden kaatumisvammojen seuraamukset voidaan parhaiten minimoida.
PETER LüTHJE, dosentti, erikoislääkäri, ylilääkäri
[email protected] Kuusankosken aluesairaala 45750 Kuusankoski
ILONA NURMI, fil. tri, ylitarkastaja
[email protected] Etelä-Suomen lääninhallitus PL 301, 45101 Kouvola
RAIMO NISKANEN, LL, erikoislääkäri, apulaisylilääkäri
[email protected] Päijät-Hämeen keskussairaala, Oikokadun yksikkö Harjukatu 48 15100 Lahti
"